maanantai 29. helmikuuta 2016

Kolliisio vai kohina? Miten Kallion ilma toimii Ullanlinnassa?



Meille ihmettelytutkijoille ilmaantui mojova tutkimuskeikka: kahden (tarkkaan valitun) helsinkiläisen alueen ilmaston ja paikallissään analyysi. Ja ilmainen ilmanäytekin purkitettiin ilman muuta!

Ensin tutkimme ilman luonnetta Kalliossa. Tuulisena päivänä vastaan puski raaka ja samalla leppoisa paikallissää. Hieman epäkypsä viima pehmeni hiukan, kun siirryimme rannanpuoleiselta kaistaleelta sisemmäs Kallion ytimeen. Ensivaikutelma oli silti yksinkertainen ja kivinen.  

 
Mutta miksi kärvistellä vain omien tuntosarvien varassa, kun voi kysyä asiantuntijoilta eli paikallisilta?

”Ilma täällä on aika pölyinen”, kuvailee Kaneli-koiraansa ulkoiluttava kalliolainen Annika. ”Henkisesti Kallion ilmasto on suht vaihteleva. Joillekin sää voi olla liian vauhdikasta, jopa rauhatonta. Vähän boheemi ilmapiiri täällä on.” 

Kerromme Annikalle, että aiomme viedä purkissa Kallion ilmaa Ullanlinnaan. Mitä hänen mielestään mahtaa tapahtua? ”Jaa-a. Voi tulla kolliisio”, Annika arvelee.

Saa nähdä.

Seuraavaksi kysymme analyysiä Kallion ilmasta vastaan tulevalta Laukkaselta. ”Ihan hemmetin hyvä ilmapiiri, vaikka onkin Helsingin tuulisin paikka”, sanoo Kalliota rakastava Laukkanen. ”Täällä on tosi rentoa, homppelipaikkoja on joka puolella”, hän kuvailee. ”Elämän meininkiä. Kirkossa on upeita konsertteja ja sitten kulman takana leipäjono. Mun mielestä täällä on helppo hengittää.” 


Kallion kirkon edusta on ylevin paikka ottaa ilmanäyte. Ilma purkitetaan huolellisen tuuletuksen jälkeen, jotta kaikki ilman elementit ja ominaisuudet saadaan tasaisesti talletettua.


Sitten me ihmettelytutkijat lähdemme jännittynein mielin ratikalla kohti Ullanlinnaa. Mitä mahtaa tapahtua? 

Kun astumme ulos ratikasta, ilman erilainen luonne yllättää Kallion jälkeen. Vastaan liihottaa aromatisoitunut, jopa hieman hienostunut ilmasto. Aistimme runsasta värähtelyä ja monivivahteisuutta, samalla ilma tuntuu jotenkin vaateliaalta.

Ensimmäinen analyysi on, että Ullanlinnan ilma on edellistä otosta hieman jäykempi. Hengittäminen ei ole niin helppoa, pitää yrittää enemmän. Mutta kysytään taas paikallisen näkemystä.


Neitsytpolulla asuva Matti on pyörinyt näillä nurkilla koko ikänsä. Hän muistelee, kuinka hänet lapsena vietiin suojaan venäläisten pommituksilta läheisessä rakennuksessa. ”Ilmasto on nykyään suomenkielisempää kuin aiemmin”, Matti tuumii. ”Hyvä paikka tämä on asua, mutta ei täällä niin rentoa ole. Aika paljon vanhoja ihmisiä.”


Saammeko lisättyä rentoutta alueelle tuomalla sinne purkillisen Kallion ilmastoa? Ilmanäytteen vapauttamisen paikaksi valitaan Vuorimiehenpuistikko. Mitä tapahtuu, kun kansi aukeaa?


Purkista leijailee ulos mutkattoman oloista ja letkeää kalliolaista ilmaa. Ihmettelytutkijoiden kummastukseksi suurempaa ”kolliisiota” ei tapahdu, vaan purkitettu ilma sulautuu osaksi Ullanlinnan vivahteikasta ilmapiiriä. Kalliolaisuus on vain yksi aromi muiden joukossa tässä jopa kansainvälisessä ilmastossa. 

”Sulautuu ihan hyvin joukkoon, mutta näyttää menettävän jotain luonteestaan”, tiivistää toinen ihmettelytutkija.



maanantai 9. marraskuuta 2015

Altistu, huomioi, ihaile. Ihmettelyn speksit.




Arvoisa ihmettelyn ystävä! Terveisiä syksyn stragediapäiviltä! Täällä sinulle naputtelee ihmettelytutkija Piut & Paut Companysta. Pieni organisaatiomme on viime aikoina kokenut henkisiä ja rakenteellisia muutoksia, jotka ovat palauttaneet toimintaamme yhä lähemmäs keskeisintä kohdettamme: tietoisen ihmettelyn merkitystä.

Rönsyjä ja risuja on karsittu (niitä ensin tovin ihmeteltyämme), ja sitä myötä tehtävämme yksinkertainen kauneus on valjennut eteemme aiempaakin selkeämpänä. Haluamme empiirisesti ihmetellä ympäröivää maailmaa! Pyrimme kohtaamaan satunnaisia ihmisiä ihmettelyn hengessä! Tavoitteemme on edistää ihmettelyn taitoa ja kehittää ihmettelyn tutkimusmetodeja. Huraa!

Tässä kirjoituksessa palaan siis perusasioiden äärelle. Stragediapäivillä kävimme läpi toimintaamme ja havaitsimme, että yksittäisten tutkimusten ja tempausten lisäksi meidän on syytä panostaa ihmettelyn menetelmiin ja niiden valottamiseen.

Ehkäpä sinua, hyvä lukijani, kiinnostaa, kuinka voit itse toteuttaa ihmettelyä ja kummallisia löytöretkiä omassa todellisuudessasi. Kokeneena ihmettelytutkijana haluan nyt paljastaa sinulle muutaman hyödyllisen vinkin, joilla pääset ammattimaisen ihmettelyn vauhtiin.

Ensinnäkin, ihmetellä voi missä vain. Ihan vaikka juuri siinä. Omasta mielestäni erityisen antoisaa on lähteä varsinaiselle ihmettelykävelylle, jolloin voi raittiissa ilmassa antautua havainnoinnin vietäväksi. Seuraavaksi esittelen ihmettelyn speksejä, jotka innoittavat hedelmälliseen ajattelun avartumiseen erityisesti juuri uteliaasti kuljeskelemalla.



1. Altistu
Harhaile, steppaile, laahusta, kopottele. Lähde ulos ja liiku, tutussa tai tuntemattomassa ympäristössä. Mutta ole ilman määränpäätä, silmät ja aistit avoimina, vastaanottaen maailman erikoisuudet. Sillä ihmettelijälle mikään ei ole itsestään selvää, kaikki on huomioimisen arvoista! Anna siis itsesi altistua havainnoille.


2. Huomaa
Erityisen olennaista ihmettelyssä on kiinnittää huomio, eli tietoisesti havaita. Yleensä katse ohjaa meitä eteenpäin, mutta huomioi myös äänet, hajut ja tuntuma erilaisiin pintoihin. Ihmettelyn kohteeksi voit valita vaikka jonkin yksityiskohdan, esimerkiksi esineen, kuvion tai oksanpätkän. Huomio kiinnittyy helposti erikoisiin tai kauniisiin kohteisiin, ja se on täysin luonnollista. Harjaantunut ihmettelijä ei kuitenkaan arvota, vaan häntä saattaa kiinnostaa vaikka maahan pudonnut roska. Tärkeintä on olla suorastaan paljaan uteliaana maailman edessä.


3. Ihaile
Haa, tässä kohtaa tapahtuu ihmettelyn ihme! Kun todella kiinnität huomion johonkin kohteeseen, aidosti avoimena havainnolle, alat samalla myös arvostaa havaintosi kohdetta. Ei siis tarvitse yrittää ihailla, se tapahtuu yleensä automaattisesti, kun olemme tietoisesti läsnä ja huomioimme. (Havainnoimme vastaanottaen, ei mielellä analysoiden.) Tietoinen havainnointi siis jo sisältää ihailua kaikkea olevaista kohtaan. Kokeile myös itseen!


4. Lennä!
Okei, nyt olet jo päässyt ihmettelyn makuun ja maailma näyttäytyy edessäsi uusin värein. Jos haluat viedä hetkeä vähän pidemmälle, niin lähde leikkimään havaintojesi kanssa. Mitä? No, anna mielikuvituksesi lentää: kysele, kuvittele, tarinoi. Kun ihmettelet jotain kohdetta, se ikään kuin herää eloon läsnäolossasi. Voit jutella sen kanssa ja antaa sen näyttää sinulle salaisuuksia. Kivellä voi olla sinulle tärkeä viesti. Karkkipaperi osoittaa yllättävän näkökulman. Kaarnanpala saattaa kertoa vitsin. Mikä vain on ihmettelijälle mahdollista!








lauantai 18. heinäkuuta 2015

Erehtymätön Askelmittari



Onko askel kesällä tavallista pitempi vai lyhempi? Onko kulkijan rytmi leppoisa vai reippaan ripeä? Minkä pituisia steppejä ihmiset ylipäänsä ottavat tallaillessaan kaupungilla? Ihmettelytutkijat käänsivät katseensa kenkiin ja ryhtyivät tutkimaan asiaa.

Erilaiset askelmittarit ovat kuulemma tätä nykyä kovin suosittuja. Piut & Pautin tutkijat päättivät hekin rakentaa manuaalisen askelmittarin katumaastoon ja ihan omin käsin mitata erilaisten askelten pituuksia.

Ensin täytyy saada kengänjäljet näkymään maassa, jotta niiden väliä voidaan mitata. Jälkien saamiseksi apuna kannattaa käyttää esimerkiksi lätäkössä olevaa vettä. Ammattilaiset (kuten ihmettelytutkijamme tässä) käyttävät usein jauhoja tai talkkia asvaltilla näkyvän kengänjäljen aikaansaamiseksi. 

Tutkimuksessa mitattiin tällä kertaa vain kävelijöiden askelia, mitta otettiin kantapäästä kantapäähän. Naisilla leppoisa askel oli pituudeltaan noin 60 cm, reippaampi harppaus noin 86 cm. Naisten askelten keskiarvoksi muodostui 74,3 cm. Miesten askel oli arvatenkin aavistuksen pidempi. Pituudet vaihtelivat välillä 73-86 cm, ja keskiarvo miehillä oli 79 cm.

 

Askeleessa on taikaa

Askeleen pituus    sitäpä ei moni osallistuja ollut koskaan tullut ajatelleeksi. Askeleen mitta on pieni yksityiskohta ihmisen polulla, ja yksityiskohdat jäävät usein huomiotta.

Onko tiedolla sitten merkitystä? Toiselle ei, toiselle on; etenkin miehet näyttivät pohtivan tuloksia ihan tosissaan. Mutta mittaustilanne itsessään herätti uteliaisuutta. Olennaista taisi olla pysähtyminen, kohtaaminen ja askel-issuen ihmettely yhdessä.







**


”Mitä tässä oikein tapahtuu? No mikä jottei, mitataan sitten.”


”Mun täytyy ottaa kaksi askelta siinä missä toisen yksi.”


”Mittaukseen keskittyminen taitaa kyllä vähän vaikuttaa askeleen pituuteen.” 

 **

Minulla on askel, kävelen, olen menossa johonkin. Otan askeleen, otan toisenkin.
Askelten runsaus on ehtymätön.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Uskallatko hymyillä kerjäläiselle?




Miltä tuntuu asettua kadunkulmaan kerjäämään? Miltä tuntuu kohdata ohikulkevien katseet, kun heiltä pyytää jotain?

Piut & Paut Company teki ihmettelytutkimuksen aiheesta ja organisoi kokeen, jossa kerjäläiset anelivat kaduntallaajia lahjoittamaan heille hymyn.

Hymykerjäläiset jalkautuivat kadulle kantaen kylttiä, jossa luki HEITÄ HYMY, ANNA HYMY tai LAHJOITA HYMY. Vakavin, anelevien ilmein he hakivat ohikulkijoiden katsekontaktia. Jos hymy lahjoitettiin, kerjäläinen vastasi hymyllä takaisin.


Ja kylläpä oli ihmettelytutkijallekin ihmeellinen kokemus istua tai seistä kadunkulmissa kyltti kädessä hiljaa kerjäten. Tutkimuskohteena oli ihmisten reagointi tuntemattoman äänettömään pyyntöön, antamisen ja saamisen välinen dynamiikka sekä kohtaaminen katseen kautta.

 
Suuri osa ohikulkijoista lahjoitti hymyn kerjäläiselle. Toiset vienosti alta kumien, toiset leveästi virnistäen. Kerjäläinen vastasi kuin peili pienellä tai suurella hymyllä. Pari rohkeaa uskaltautui hymykerjäläisten juttusille. Aurinkoinen ilma eittämättä avitti hymyjen irtoamista.

Osa kulki ohi ja yritti olla huomaamatta outoa pyytäjää. Joskus on vaikeaa kohdata vieraan ihmisen katse. Joutuu ehkä ottamaan kantaa johonkin tai pelkää joutuvansa itse outoon valoon. Joskus on vaikea antaa, edes hymyä. Sekin on sallittua.


Hymykerjäläiset panivat ilahtuneena merkille, että enemmistö oli niitä, jotka sallivat leikin mahdollisuuden vakavassa maailmassa. Sallivat lyhyen kohtaamisen ja heittivät hymyn pelkäämättä, että itse menettävät jotain. 

Silloin jotain pääsee tapahtumaan. Kulkijalle avautuu pieni hetki, joka herättää kysymyksiä ja jää ehkä puhuttelemaan. Jaetusta hymystä syntyy ohikiitävä yhteys. Kumpikin saa jotain menettämättä mitään. Hymy toimii kannustavana siltana, jolle voi halutessaan astahtaa. 

 
**

Piut & Paut Company toteutti Hymykerjäläiset -flash mobin osana Taiteen Sulattamon Sulattamo-festaria 23.5.2015.